Häät ja piitsipileet

Enpä ole hetkeen ehtinyt kunnolla netin ääreen. Toissa viikolla iski joku kurkkutauti. Lääkäri antoi läjän nappeja syötäväksi ja olo tuntui vähän kohentuvan. Viikonloppuna kävin eläintarhassa ja maanantaina oli vuorossa työkaverin häät. Homma alkoi rekisteröinnillä, jota seurasi buddhalaiset perinnemenot. Nämä olivat ihan perinteistä himan länsimaalaisemmat häät, sillä morsius pari ei pukeutunut perinteisiin hankaliin ja kuumiin häävaatteisiin.

Eipä tarvinnut mennä sinä päivänä töihin ja tarkoituksena oli käydä kaupungilla häiden (klo 10-15) jälkeen. Toisin kävi. Olo oli varsin heikko jo itse pirskeissä ja kotona mittasin jonkin verran kuumetta. Uusi lääkärireissu, uudet napit ja kehotus mennä töihin seuraavana päivänä.

Tiistaina zombeilin töissä ja pomo kehotti käymään "oikealla" lääkärillä ja antoi numeron yhteen varsin uuteen sairaalaan. Keskiviikkona kävin siis siellä mm. verikokeissa ja torstaina tulosten saavuttua sain jotain toisia antibiootteja ja muita nappuloita. Ne tuntuivat purevan.

Seuraavana viikonloppuna lähdettiin Hikkaduwan rantafestareille. Porukka oli sama kuin Yalan reissulla ja lisäksi mukaan tuli yksi serkku. Yhden tytön piti tulla myös töistä mukaan, mutta koska autoon ei olisi mahtunut, jätti hän reissun väliin. Rantafestari kuulosti kieltämättä ihan hauskalta ajatukselta, mutta kun itse pidän enemmän rokkifestareista (joissa soitto alkaa aamupäivällä ja loppuu jotakuinkin ihmisten aikoihin), niin yömyöhään kestävä dj-musa ja tanssiminen ei oikein iskenyt. Ei tuntunut iskevän muihinkaan, sillä toisena iltana kolme ja välillä neljä ihmistä viidestä vain makoili rannalla olevissa majoissa. Itse taisin nauttia noin kahden tunnin unista r&b taustamusiikilla.

Vielä pari viikkoa jäljellä. Täällä olisi vielä hirveästi nähtävää ja koettavaa, mutta toisaalta tuntuu ihan kivalta, että kohta pääsee taas kotiin. Hieman jo kyllästyttää tämä ainainen hikoilu ja nestehukkaa vastaan taistelu.