Muutamia kuvia Sri Lankasta

Upeita maisemia näkyi erityisesti vuoristossa.

Kävimme kurkistamassa miltä näyttää Ellan vesiputous.

Todistusaineistona taustalla koodikielisiä kylttejä.

Näkymä vuoristohostellista.

Kasvitieteellisessä puutarhassa...

...jossa oli vinoja puita.

Löysin myös suoria puita.

Tässä kuvassa ihan oikeasti on leopardi. Löydätkö sen?

Sariin sonnustautuneena lähdössä häihin. Olo ei ollut paras, mutta pirskeet olivat ihan mukavat.

Matkan aikana virkkaamiani juttuja. Yhden kilpikonnan olin jo antanut lahjaksi ensimmäiselle majoittajaperheelle.

Loppukevennyksenä eläimetön safarivideo.

Kotia kohti

Viimeinen etappi edessä. Nimittäin lentomatka kotiin. Istuskelen Delhin kentällä odottamassa lentoa. Tällä kertaa tajusin tulla tänne business loungeen johon illallistajakorttini oikeuttaa. Ihan tyylikäs mesta. Eipä tarvitse ostaa välipaloja kalliiseen lentokenttähintaan, kun täältä saa leivät, tropicana-mehut ja kaffet.



Toiseksiviimeisenä viikonloppuna kävin vihdoin vuorilla. Näkymät olivat upeat ja ilmakin vähän hempeämpi. Ei ihan niin kuuma eikä ihan niin kostea kuin Colombossa. Sen sijaan että olisin lähtenyt nuorison kanssa matkalle, päädyinkin lähtemään reissuun talon isännän ja hänen kahden ystävänsä kanssa! Ja oli muuten hauska matka! Kävimme heidän yhdessä omistamallaan pienellä teepalstalla. Kuulemma kymmenisen vuotta on ollut tarkoituksena rakentaa pieni huvila sinne. Eipä ole asia vielä edennyt. ;)

Yövyimme paikassa nimeltä Haputale. Pieni ihan söpö kylä, mutta ei siellä paljon nähtävää ollut. Seuraavana aamuna päätin kiertää Nuwara Eliyan kautta (korkeimmalla sijaitseva kaupunki Sri Lankassa). Junamatka Haputalesta Naanuojaan kesti noin puolitoista tuntia, joka kului seisten, koska juna oli tupaten täynnä. Bussi vei perille juna-asemalta, eikä matka ollut edes pitkä (minkä arbvasin kun maksoin vain 17 rahaa).

Nuwara Eliyassa olisi varmasti ollut paljonkin nähtävää, mutta minä menin sinne oikeastaan vain yhdestä syystä. Halusin käydä ratsastamassa ja kyseinen kaupunki on oikeastaan ainoa paikka saarella, missä on tähän mahdollisuus. Kävin ensin noin tunnin pituisella reissulla vuorenrinteelle (maksoi vähän vajaa 10e), jonka jälkeen kävimme boonuskierroksella oppaana toimineen kilparatsastajan kanssa.

Ratsastaminen oli kyllä hauskaa, mutta olisin voinut ottaa selvää bussiaikatauluista ensin.. Nuwara Eliyasta menee muutama ilmastoitu bussivuoro päivässä Colomboon, mutta minä en tietenkään ehtinyt yhteenkään, vaan jouduin käyttämään valtion bussifirman palveluita. Kysellessäni bussia asemalla, sattui pari muutakin nuorta tyyppiä olemaan menossa samaan suuntaan ja onneksi he totesivat auttavansa minua kyselemättä mitään! Kun bussi saapui asemalle, he ohjasivat minut (juosten) oikeaan suuntaan ja kannustivat änkemään sisään. Säikähdin kun bussi oli ihan täynnä tullessani sen luokse, mutta tajusinkin että edelliset olivatkin vasta tulossa ulos. Kun käännyin katsomaan taakseni ja näin valtavan ihmislauman juoksevan bussia kohti, totesin että ehkä on parempi änkeä, vaikkei bussi ollut vielä edes tyhjä. Tämä olikin hyvä strategia, sillä parissa minuutissa valtion punainen ruostekottero oli tupaten täynnä ja minä olin onneksi saanut istumapaikan kuuden tunnin matkalle.

Noh onneksi matka kesti vain vajaa viisi tuntia, kun myöhään illalla teillä on enemmän tilaa ja bussi voi kaahailla. Jos en olisi nukkunut melkein koko matkaa, se olisi voinut olla elämäni pelottavin bussireissu!

Olin sitten viimeisen viikon kokonaan töissä. Paitsi torstaina lähdin aikaisemmin kotiin kun piti keksiä mihin pakkaan romut mitä tuli ostettua. Sain vihdoin perjantaina valmiiksi pari paitaa, jotka olivat olleet työn alla noin kolme viikkoa. Tämäkin onnistui vain koska viimeisellä viikolla tajusin, että jos haluaa jotain tapahtuvan, on mentävä kyttäämään, että homma tulee varmasti tehtyä. Olisin hehnyt pari korjausta paitoihin, jos olisin saanut ne käsiini esim. viikkoa aikaisemmin, mutta nyt kävi näin.

Nyt taidan keskittyä teen juomiseen ja keksin mussuttamiseen.

Häät ja piitsipileet

Enpä ole hetkeen ehtinyt kunnolla netin ääreen. Toissa viikolla iski joku kurkkutauti. Lääkäri antoi läjän nappeja syötäväksi ja olo tuntui vähän kohentuvan. Viikonloppuna kävin eläintarhassa ja maanantaina oli vuorossa työkaverin häät. Homma alkoi rekisteröinnillä, jota seurasi buddhalaiset perinnemenot. Nämä olivat ihan perinteistä himan länsimaalaisemmat häät, sillä morsius pari ei pukeutunut perinteisiin hankaliin ja kuumiin häävaatteisiin.

Eipä tarvinnut mennä sinä päivänä töihin ja tarkoituksena oli käydä kaupungilla häiden (klo 10-15) jälkeen. Toisin kävi. Olo oli varsin heikko jo itse pirskeissä ja kotona mittasin jonkin verran kuumetta. Uusi lääkärireissu, uudet napit ja kehotus mennä töihin seuraavana päivänä.

Tiistaina zombeilin töissä ja pomo kehotti käymään "oikealla" lääkärillä ja antoi numeron yhteen varsin uuteen sairaalaan. Keskiviikkona kävin siis siellä mm. verikokeissa ja torstaina tulosten saavuttua sain jotain toisia antibiootteja ja muita nappuloita. Ne tuntuivat purevan.

Seuraavana viikonloppuna lähdettiin Hikkaduwan rantafestareille. Porukka oli sama kuin Yalan reissulla ja lisäksi mukaan tuli yksi serkku. Yhden tytön piti tulla myös töistä mukaan, mutta koska autoon ei olisi mahtunut, jätti hän reissun väliin. Rantafestari kuulosti kieltämättä ihan hauskalta ajatukselta, mutta kun itse pidän enemmän rokkifestareista (joissa soitto alkaa aamupäivällä ja loppuu jotakuinkin ihmisten aikoihin), niin yömyöhään kestävä dj-musa ja tanssiminen ei oikein iskenyt. Ei tuntunut iskevän muihinkaan, sillä toisena iltana kolme ja välillä neljä ihmistä viidestä vain makoili rannalla olevissa majoissa. Itse taisin nauttia noin kahden tunnin unista r&b taustamusiikilla.

Vielä pari viikkoa jäljellä. Täällä olisi vielä hirveästi nähtävää ja koettavaa, mutta toisaalta tuntuu ihan kivalta, että kohta pääsee taas kotiin. Hieman jo kyllästyttää tämä ainainen hikoilu ja nestehukkaa vastaan taistelu.

Tilannekatsaus

Sain jatkoaikaa viisumiini, joten voisin jäädä Sri Lankaan halutessani syyskuun puoleen välii asti. Riisi alkaa kyllä tulla korvista ulos sen verran, että alkaa olla jo ikävä kotiin kunnollisen ruoan ääreen. Täällä minulla ei ole mahdollisuutta kokkailla itselleni ruokaa, enkä kieltämättä jaksaisikaan mitään illalla tehdä. Kyllä tätä vielä kuukauden kestää.

Autoilua ja eläimiä

Lauantaina (4.7.) lähdimme puoli kuuden maissa ajamaan kohti Yalan kansallispuistoa neljän hengen voimin. Matka kesti "vain" viisi ja puoli tuntia sisältäen aamupalatauon. Hotellilla söimme lounaan, joka koostui yllättäen mm. riisistä. Päivä kului lepäillen, uiden ja korttia pelaten. Illemmalla kävimme katsomassa noin puolen tunnin ajomatkan päässä olevia hindu- ja buddhalaistemppeleitä.

Seuraavana päivänä kävimme lyhyellä veneajelulla ja iltapäivällä suuntasimme kohti Yalan kansallispuistoa pienellä epäilyttävällä jeepillä. Paikalliseen tapaan sain maksaa riistohintaisen sisäänpääsylipun alueelle joka päihitti jopa intian hinnat. Paikallislippu maksoi 50 Rs, ulkomaalaisversio taas 3000 Rs. Repikää siitä huumoria. Matkatoverini pitivät myös hintaa älyttömän suurena ja päättivät jakaa ajoneuvo- yms kustannukset keskenään

Olisi ne 2950 Rs. voinut ehkä paremminkin käyttää, mutta ajelu kansallispuistossa oli kieltämättä ihan kiinnostava kokemus. Unohtakaa mitä kirjoitin sateisuudesta. Puisto oli rutikuiva! Elukoita näkyi kyllä monia erilaisia linnuista norsuihin, laumat olivat tosin pieniä siihen nähden, mitä ne olisivat voineet olla. Sain napattua myös tosi huonon kuvan leopardista ylittämässä tietä. Se näyttää lähinnä huonolta photoshoppaukselta..

Jottei ajelu olisi käynyt ihan tylsäksi, päätti kärrymme hajota loppumetreillä! Siinä sitten ihmeteltiin, kun ei löytynyt hinausköyttä tai mitään. Tästä ehkä lisää myöhemmin.

Koska maanantai oli vapaa täysikuun vuoksi (buddhalaisten Poya), saatoimme käyttää sen paluumatkaan Mount Laviniaan, missä tällä hetkellä asun. Toisin kuin tulomatkalla, ajoimme rannikolla ja kävimme katsomassa erästä "luonnollista suihkulähdettä" toiminta muistutti lähinnä geysirejä. Parkkipaikkoja alueella ei juurikaan ollut, joten kyläläiset hankkivat lisätienestejä ohjaamalla turistit parkkeeraamaan autonsa pihoihinsa. Tullessamme takaisin autolle huomasimme, että takapihalta pääsi suojaisalle rannalle, joten päätimme käydä pienellä uimareissulla. Voi sitä hiekan määrää mitä vaatteissani oli yrittäessäni vaihtaa kuiviin kamppeisiin!

Tehokasta ajankäyttöä

Neljän päivän työviikkoni meni himan sekavasti. En oikein saanut mitään järkevää aikaiseksi. Piirtelin uuden mallin kangasnäytettä varten, mutta loput ajasta palloilin kutomon ja tuotekehitysyksikön välillä. Kaikilla tuntuu olevan hirveä kiire ja puolet heidän ajasta kului kokouksissa. Yritä siinä sitten oppia jotain. Enpä stressannut siitä sen enempää, vaan odotin seuraavan viikonlopun matkaa Kandyyn, Sri Lankan viimeiseen kuningaskuntaan (ennen brittien valloitusta).

Lähtö oli lauantaina taas aikaisin aamulla, jotta ehdimme hieman ennen kahdeksaa lähteneeseen ilmastoituun bussiin. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia ja jäimme pois hieman ennen Kandya mennäksemme saaren ensimmäiseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Kierroksemme siellä oli varsin pikainen, mutta ehdin nähdä useita orkidea-lajeja, muita kukkia ja erilaisia puita. Yksi oli valloittanut varsin suuren kaistaleen maata ja sen juuret näkyivät maan pinnalla pitkän matkan päässä itse puusta.

Seuraavaksi ajelimme paikallisbussilla Kandyn keskustaan ja söimme lounasta melko isossa ravintolassa. Ruokalistalta löytyi riisin lisäksi nuudeleita ja chop suey annoksia. Kuitenkin beef steak vei voiton, kun sitä kerrankin oli saatavilla! Myös intialainen vaihtari oli kyllästynyt riisiin (vaikkei edes syö sitä joka päivä lounaaksi) ja otti chop sueyn ja pari hodaria.

Illemmalla kävimme katsomassa Buddhan hammasreliikkiä. Emme tosin nähneegt itse hammasta, mutta säilytyspaikan kylläkin. Kuulin huhua, että suuri hammas olisi alunperin kuulunut puhvelille tai muulle vastaavalle, mutta eihän se voi olla totta. Yllättävää kyllä temppelin sisäänpääsymaksuista vastaava henkilö nieli selityksen siitä, että olen täällä töissä ja että eihän minun pidä maksaa mitään turistimaksuja. Pääsin siis ilmaiseksi temppeliin niinkuin paikallisetkin.

Koska tiesin illallisen koostuvan lähinnä riisistä, olin ovela ja ostin matkalla paikallisia kippolättyjä eli "hoppers". Mussutin sitten curryni rapeiden kulhon muotoisten lättyjen kera. Päivällä syömieni parin pienen mangon lisäksi söin myös puolikkaan ananaksen ja puoli tusinaa rambutaneja! Jossain vaiheessa pitää ottaa hedelmiä töihin evääksi.

Yövyimme pienessä hotellin tapaisessa vuoren rinteellä, joten kerrankin tuli hiki muustakin kuin kuumuudesta. Kapuaminen rinnettä ylös tuntui varsin virkistävältä, kun muuten ei ole ollut juuri mahdollisuutta urheilla. Myös näkymät olivat varsin nätit varsinkin yöllä.

Sunnuntaina lähdimme jälleen aikasin aamulla takasin Colombon suuntaan, mutta pistäydyimme matkalla norsujen orpokodissa. Siellä ruokittiin vauvanorsuja isoilla tuttipulloilla. Suuri lauma norsuja vietiin läheiselle joelle kylpemään. Koko kylpytouhu vaikutti hieman pöhköltä. Eihän luonnossa norsuilla ole ihmisiä rapsuttelemassa likaa irti nahasta! Ehkäpä se ei ollutkaan toiminnan pointti.


Palatessamme Colomboon kahden maissa, intialainen kysyi maistuisiko vaikkapa pizza. Totesin, että juuri mietin josko menisi mäkkäriin syömään. Kultaiset kaaret siis kutsuivat ja hyppäsimme bussiin ladattuani (neljännen tai viidennen kerran) prepaidiini lisää rahaa. Kummallakin meisä oli jonkinlainen aavistus mistä mäkkärin löytää, mutta yksisuuntaisten teiden vuoksi onnistuimme ajamaan pari kilometriä paikan ohi! Kävelimme sitten takaisin ja matkalla löysimme erään matkaoppaassanikin mainitun kaupan, jossa myydään täysin käsin paikallisista raaka-aineista tehtyjä tuotteita. Sieltä pitää käydä ihan periaatteen vuoksi hakemassa jotain, vaikken ekalla käyntikerralla mitään ostanutkaan. Mäkkärikin löytyi ja tuplajuustopurilainen ranskisten ja laimean ketsupin kera katosivat tarjottimelta parempaan säilytyspaikkaan.

Taidan käydä Kandyssa uudestaan, sillä ilma on siellä viileämpää ja muutenkin tykkäsin paikasta. Saatan myös käydä hieman korkeammalla, missä lämpötila saattaa olla päivälläkin alle 20 astetta.

Töissä vietän viikon tai pari värjäämön puolella, missä tehdään paljon minulle tuttuja asioita. Sävyjen mittaaminen tapahtuu samankaltaisesti kuin edellisessä duunipaikassani ja kankaan värjäyksen periaatteet ovat tuttuja käsityön taiteen peruskurssilta. Kyllä täältä varmaan jotain uuttakin oppii.

Huippudesignia!

Tulipa piirrettyä ekat omat paitamallit. Piirtelin myös pari paitaa ja yhdet pöksyt eräälle asiakkaalle. Huvittavaa sinänsä, että firman sisäiset nimet malleille on suurin piirtein muotoa PaulaXYZ. Omia malleja neulotutin muutamia. Jotkut onnistui hyvin ja jotkut.. Noh olisi voinut tulla parempaakin jälkeä. Ensi viikolla piirtelen ja korjailen vielä vähän lisää, kun saan edelliset yritelmät värjäämöstä.

Viime viikon perjantaina oli töissä vähän kuumeinen olo, joten jätin viikonlopuksi suunnitellun koskenlaskureissun väliin. Sen sijaan mentiin perheen nuorison voimin katsomaan leffaa. Teatterissa pöyri Watchmen, joka taisi mennä aika monilta ihan yli hilseen. Omasta mielestäni leffa oli ihan viihdyttävä, vaikka olisin kyllä jaksanut katsoa sen vähemmälläkin verenroiskinnalla yms.

Nyt onkin edessä pitkä viikonloppu. Huomenna menen hakemaan jatkoaikaa viisumiini, enkä mene töihin sen jälkeen. Maanantai on kansallinen pyhä, joten seuraavan kerran teen töitä tiistaina. Lauantaiaamuna lähdemme kohti Yalan kansallispuistoa, missä vietämme pari yötä. Sää on ollut tavallista sateisempi, joten ainakin pitäis olla eläimiä liikkeellä. Kuivana kautena niitä on kuulemma välillä vaikea löytää.

Duunissa on ollut tekemistä sen verran, etten pahemmin ole ehtinyt kirjoitella juttuja, mutta ehkä ehdin kirjoittaa lisää viikonloppuna. Lähdenpä tekemään jotain fiksua työpäivän viimeiset 30 minuuttia.

Ranta, koira ja muuta

Ensimmäinen viikonloppu kului mm. rannalla. Kävin uimassa muutamaan otteeseen, mutta koska virtaus oli tähän vuodenaikaan varsin kova, en jaksanut polskia kovin pitkää aikaa kerrallaan. Uinnin jälkeen oli vuorossa lounas. Riisiä ja kanaa.. Riisi haisi ja maistui merelle ja kana oli täynnä pikkuisia luita. Mitä ihmettä täällä tehdään noille elukoille?
Samalla reissulla nappasin kuvan saaren luultavasti yleisimmästä koirarodusta. Tai ennemminkin yleisemmästä sekoituksesta. Suurin osa koirista, joita olen nähnyt ulkona kuljeksimassa, ovat pieniä ja oransseja. Aurinkovoide toimi kaikkialla muualla paitsi hartioilla, joita koristaa nyt kaksi vaaleaa raitaa.

Sunnuntaina kävin tutustumassa Colombon keskustaan. Kaupunki on varsin kiva, vaikka vielä vähän hassussa kunnossa. Siellä täällä on poliisien check pointeja, joissa tehdään tarkastuksia pistokokeenomaisesti. Monien rakennusten kuvaaminen keskustan alueella ja rannassa oli kielletty. Muutaman kuvan nappasin vähän kauempaa, kun poliiseja tai muita vastaavia ei ollut lähettyvillä. Paikalliset olivat varsin optimistisia sen suhteen, koska erinäiset barrikaadit ja kyttäystukikohdat saadaan siivottua pois. Sota kuitenkin loppui vasta äskettäin, joten on varsin ymmärrettävää, että viranomaiset ovat varuillaan.

Duunissa olen saanut välillä tehdä "oikeita töitä". Eilen muokkasimme yhden suunnittelijan kanssa kaavoja. Vaikka täällä tehdään periaatteessa sivusaumattomia tuotteita, on valikoimaan tulossa myös muutamia saumallisia versioita. Mallien hiominen siis vaatii hieman työtä ja kantapään kautta oppimista. Seurasin myös kun asiakkaalle tehtiin esittelykatalogia malli-ideoista ja materiaaleista. Olin tosin niin väsynyt, etten saanut siitä paljoakaan irti.

Tänään valmistelimme kokoushuonetta asiakasvierailua varten. Kauhealla kiireellä täytimme vaateräkkejä ja puimme mallinukkeja, kunnes noin viisi minuuttia ennen määräaikaa saimme kuulla, että käynti on peruttu. Kukaan ei ollut viitsinyt kertoa meille asiasta! Loppupäivä menikin sitten vaatteiden palauttamisessa varastoon.

Tiistai on ruokalassa hedelmäjälkkäripäivä. Jonkin sortin yrittäjäparivaljakko saapuu hedelmäkorien kanssa tekemään pirtelöitä ynnä muita hedelmämössöjä, jotka ne maksavat noin puoli euroa per lasi (ja kyseessä on varsin isot lasilliset!) Ananaspalasia oli vain muutama jäljellä, joten otin sekoitukseen lisäksi mangoa ja papaijaa. Hedelmät ovat yllätys yllätys varsin edullisia täällä. Intiassa olisi kuulemma vielä halvempaa ja intialainen harjoittelija valitteleekin kuinka kaikki on täällä kolme kertaa kalliimpaa kuin kotona!

En ehtinyt ennen Suomesta lähtöä hankkia viisumia, joten sain maahantulon yhteydessä 30 päivän turistiviisumin, joka pitää käydä pidentämässä. Viisumitoimisto on avoinna arkisin 9-14 eli duunista pitää ottaa vapaata. Henkilöstöpäällikkö kehottikin ottamaan koko päivän vapaata, niin hänen ei tarvitse järjestää minulle erillistä kuljetusta työpaikalle. Taidanpa valita perjantain, jotta voisin pitää pitkän viikonlopun.

Nopean toiminnan joukot

Hain harjoittelupaikkaa toukokuussa todettuani, että oman alan hommia tulen tuskin saamaan Suomesta tänä kesänä. Sopivia IAESTE-paikkoja oli rästihaussa jäljellä kolme. Saksassa, Ghanassa ja Sri Lankassa. Ghanaan en uskaltanut lähteä, Saksassa oli tarjolla yliopistoharjoittelu ja teki mieli tehdä jotain muuta. Jäljelle siis jäi yksi vaihtoehto (tunnustettakoon, että vaihtoehto oli työn ja maan puolesta muutenkin ykkönen). Ennakkovalinnasta tuli tieto nopeasti, mutta Sri Lankasta tietoa sai odottaa pari viikkoa. Ilmoittamaani aloitusaikaan ei ollut kuin viikko jäljellä, kun sain kyselyn, josko ehtisin aloittaa alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Etsin lennon ja vastasin, että kyllä onnistuu.

Täällä sain tietää, että myös firman väki sai tiedon tulostani samoihin aikoihin. Kuulemma harjoitteluun varatut määrärahatkin oli jo käytetty muihin kohteisiin, mutta sopivat hilut löytyivät lopulta tuotekehitysosaston budjetista. Pitää siis koettaa olla hyödyksi.

Monet ovat kyselleet maistuuko paikallinen ruoka, vai onko se liian tulista. Olin hieman yllättynyt siitä, ettei tulisuus juurikaan tuottanut ongelmia. Tosin ihan kauheasti en pysty ahtamaan riisiä mahaani ja sormin syöminen on myös jonkinlainen haaste, vaikkei ehkä yhtä suuri kuin syömäpuikot joskus aikoinaan. Onneksi ostin poron kuivalihaa lähtiessä, joten voin mussuttaa sitä, jos nälkä yllättää.

Paikalliset ruokailutottumukset ovat kyllä omaa luokkaansa. Riisiä ja curry-tyyppisiä kastikkeita kuluu paljon. Samoin sokeria. Sri Lankalaiset juovat teensä melkein poikkeuksetta sokerin ja usein myös maidon kanssa. Makeat jälkiruoat tekevät kauppaansa. Aikuisten diabetesprosentti on varsin korkea varsinkin vanhemmalla väestöllä. Sokerin lisäksi syyksi mainittiin mm. liikalihavuus. Kai geenitkin vähän vaikuttaa.

Aikaero on kaksi ja puoli tuntia, joten klo 9:30 tulee kello seitsemän väsymys.. Toivottavasti se menee kohta ohi. Selvittelen muuttoa lähemmäs tehdasta. Ainakin yksi työkaveri sanoi, että voisin mahdollisesti muuttaa hänen luokseen. Tämä selviää viikon sisällä.

Viikonloppuna muut IAESTE-harjoittelijat ovat ilmeisesti sittenkin menossa rannikolle, mutta tästä ilmoitetaan lähempänä ajankohtaa (eli toivottavasti huomenna!) Firmassakin on muita harjoittelijoita, mutta he ovat kaikki paikallisia.

Tähän mennessä olen oppinut miten tehdään saumattomia kangastuubeja ja miten niihin suunnitellaan tekstuuri. Jotain tiedän myös liimatuista saumoista ja muista kikkailuista. Käykääpä katsomassa lukeeko Adidaksen vaatteissa "Made in Sri Lanka". ;)