Tilannekatsaus

Sain jatkoaikaa viisumiini, joten voisin jäädä Sri Lankaan halutessani syyskuun puoleen välii asti. Riisi alkaa kyllä tulla korvista ulos sen verran, että alkaa olla jo ikävä kotiin kunnollisen ruoan ääreen. Täällä minulla ei ole mahdollisuutta kokkailla itselleni ruokaa, enkä kieltämättä jaksaisikaan mitään illalla tehdä. Kyllä tätä vielä kuukauden kestää.

Autoilua ja eläimiä

Lauantaina (4.7.) lähdimme puoli kuuden maissa ajamaan kohti Yalan kansallispuistoa neljän hengen voimin. Matka kesti "vain" viisi ja puoli tuntia sisältäen aamupalatauon. Hotellilla söimme lounaan, joka koostui yllättäen mm. riisistä. Päivä kului lepäillen, uiden ja korttia pelaten. Illemmalla kävimme katsomassa noin puolen tunnin ajomatkan päässä olevia hindu- ja buddhalaistemppeleitä.

Seuraavana päivänä kävimme lyhyellä veneajelulla ja iltapäivällä suuntasimme kohti Yalan kansallispuistoa pienellä epäilyttävällä jeepillä. Paikalliseen tapaan sain maksaa riistohintaisen sisäänpääsylipun alueelle joka päihitti jopa intian hinnat. Paikallislippu maksoi 50 Rs, ulkomaalaisversio taas 3000 Rs. Repikää siitä huumoria. Matkatoverini pitivät myös hintaa älyttömän suurena ja päättivät jakaa ajoneuvo- yms kustannukset keskenään

Olisi ne 2950 Rs. voinut ehkä paremminkin käyttää, mutta ajelu kansallispuistossa oli kieltämättä ihan kiinnostava kokemus. Unohtakaa mitä kirjoitin sateisuudesta. Puisto oli rutikuiva! Elukoita näkyi kyllä monia erilaisia linnuista norsuihin, laumat olivat tosin pieniä siihen nähden, mitä ne olisivat voineet olla. Sain napattua myös tosi huonon kuvan leopardista ylittämässä tietä. Se näyttää lähinnä huonolta photoshoppaukselta..

Jottei ajelu olisi käynyt ihan tylsäksi, päätti kärrymme hajota loppumetreillä! Siinä sitten ihmeteltiin, kun ei löytynyt hinausköyttä tai mitään. Tästä ehkä lisää myöhemmin.

Koska maanantai oli vapaa täysikuun vuoksi (buddhalaisten Poya), saatoimme käyttää sen paluumatkaan Mount Laviniaan, missä tällä hetkellä asun. Toisin kuin tulomatkalla, ajoimme rannikolla ja kävimme katsomassa erästä "luonnollista suihkulähdettä" toiminta muistutti lähinnä geysirejä. Parkkipaikkoja alueella ei juurikaan ollut, joten kyläläiset hankkivat lisätienestejä ohjaamalla turistit parkkeeraamaan autonsa pihoihinsa. Tullessamme takaisin autolle huomasimme, että takapihalta pääsi suojaisalle rannalle, joten päätimme käydä pienellä uimareissulla. Voi sitä hiekan määrää mitä vaatteissani oli yrittäessäni vaihtaa kuiviin kamppeisiin!

Tehokasta ajankäyttöä

Neljän päivän työviikkoni meni himan sekavasti. En oikein saanut mitään järkevää aikaiseksi. Piirtelin uuden mallin kangasnäytettä varten, mutta loput ajasta palloilin kutomon ja tuotekehitysyksikön välillä. Kaikilla tuntuu olevan hirveä kiire ja puolet heidän ajasta kului kokouksissa. Yritä siinä sitten oppia jotain. Enpä stressannut siitä sen enempää, vaan odotin seuraavan viikonlopun matkaa Kandyyn, Sri Lankan viimeiseen kuningaskuntaan (ennen brittien valloitusta).

Lähtö oli lauantaina taas aikaisin aamulla, jotta ehdimme hieman ennen kahdeksaa lähteneeseen ilmastoituun bussiin. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia ja jäimme pois hieman ennen Kandya mennäksemme saaren ensimmäiseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Kierroksemme siellä oli varsin pikainen, mutta ehdin nähdä useita orkidea-lajeja, muita kukkia ja erilaisia puita. Yksi oli valloittanut varsin suuren kaistaleen maata ja sen juuret näkyivät maan pinnalla pitkän matkan päässä itse puusta.

Seuraavaksi ajelimme paikallisbussilla Kandyn keskustaan ja söimme lounasta melko isossa ravintolassa. Ruokalistalta löytyi riisin lisäksi nuudeleita ja chop suey annoksia. Kuitenkin beef steak vei voiton, kun sitä kerrankin oli saatavilla! Myös intialainen vaihtari oli kyllästynyt riisiin (vaikkei edes syö sitä joka päivä lounaaksi) ja otti chop sueyn ja pari hodaria.

Illemmalla kävimme katsomassa Buddhan hammasreliikkiä. Emme tosin nähneegt itse hammasta, mutta säilytyspaikan kylläkin. Kuulin huhua, että suuri hammas olisi alunperin kuulunut puhvelille tai muulle vastaavalle, mutta eihän se voi olla totta. Yllättävää kyllä temppelin sisäänpääsymaksuista vastaava henkilö nieli selityksen siitä, että olen täällä töissä ja että eihän minun pidä maksaa mitään turistimaksuja. Pääsin siis ilmaiseksi temppeliin niinkuin paikallisetkin.

Koska tiesin illallisen koostuvan lähinnä riisistä, olin ovela ja ostin matkalla paikallisia kippolättyjä eli "hoppers". Mussutin sitten curryni rapeiden kulhon muotoisten lättyjen kera. Päivällä syömieni parin pienen mangon lisäksi söin myös puolikkaan ananaksen ja puoli tusinaa rambutaneja! Jossain vaiheessa pitää ottaa hedelmiä töihin evääksi.

Yövyimme pienessä hotellin tapaisessa vuoren rinteellä, joten kerrankin tuli hiki muustakin kuin kuumuudesta. Kapuaminen rinnettä ylös tuntui varsin virkistävältä, kun muuten ei ole ollut juuri mahdollisuutta urheilla. Myös näkymät olivat varsin nätit varsinkin yöllä.

Sunnuntaina lähdimme jälleen aikasin aamulla takasin Colombon suuntaan, mutta pistäydyimme matkalla norsujen orpokodissa. Siellä ruokittiin vauvanorsuja isoilla tuttipulloilla. Suuri lauma norsuja vietiin läheiselle joelle kylpemään. Koko kylpytouhu vaikutti hieman pöhköltä. Eihän luonnossa norsuilla ole ihmisiä rapsuttelemassa likaa irti nahasta! Ehkäpä se ei ollutkaan toiminnan pointti.


Palatessamme Colomboon kahden maissa, intialainen kysyi maistuisiko vaikkapa pizza. Totesin, että juuri mietin josko menisi mäkkäriin syömään. Kultaiset kaaret siis kutsuivat ja hyppäsimme bussiin ladattuani (neljännen tai viidennen kerran) prepaidiini lisää rahaa. Kummallakin meisä oli jonkinlainen aavistus mistä mäkkärin löytää, mutta yksisuuntaisten teiden vuoksi onnistuimme ajamaan pari kilometriä paikan ohi! Kävelimme sitten takaisin ja matkalla löysimme erään matkaoppaassanikin mainitun kaupan, jossa myydään täysin käsin paikallisista raaka-aineista tehtyjä tuotteita. Sieltä pitää käydä ihan periaatteen vuoksi hakemassa jotain, vaikken ekalla käyntikerralla mitään ostanutkaan. Mäkkärikin löytyi ja tuplajuustopurilainen ranskisten ja laimean ketsupin kera katosivat tarjottimelta parempaan säilytyspaikkaan.

Taidan käydä Kandyssa uudestaan, sillä ilma on siellä viileämpää ja muutenkin tykkäsin paikasta. Saatan myös käydä hieman korkeammalla, missä lämpötila saattaa olla päivälläkin alle 20 astetta.

Töissä vietän viikon tai pari värjäämön puolella, missä tehdään paljon minulle tuttuja asioita. Sävyjen mittaaminen tapahtuu samankaltaisesti kuin edellisessä duunipaikassani ja kankaan värjäyksen periaatteet ovat tuttuja käsityön taiteen peruskurssilta. Kyllä täältä varmaan jotain uuttakin oppii.