Väsy!

Eka työpäivä takana. En joutunutkaan orjatyövoimaksi vaan MAS Holdings osoittautui varsinaiseksi edelläkävijäksi mitä tulee aasialaisen vaatetehtaan työoloihin.

Lento Helsingistä lähti lauantai-iltana 13.6. Delhiin laskeuduttiin 04:30 paikallista aikaa ja edessä oli 15 tunnin odotus kaikkien kamppeiden kanssa. "Visitors Lounge" Delhin kentällä oli ankeahko, joten päätin keksiä muuta tekemistä kuin istumista odotusajaksi. Check-in tiloihin ei edes päästetty ennen kuin lentoon oli jäljellä kolmisen tuntia ja kyseessä oli ilmeisesti kentän ainoa paikka, mistä löytyi raha-automaatteja. Koska paikallista valuuttaa en ollut tullut hankkineeksi, pääsin ystävällisen kenttähenkilökunnan turvin nostamaan muutaman tonnin.

Kentällä ei ollut säilytysmahdollisuutta rinkalle, joten sitä oli pakko kantaa mukana. Minut ohjattiin taksiin, joka olisi vienyt läheiselle hotellille 250 rupialla, mutta kysäisinpä myös mitä kustantaisi jonkin sortin kiertoajelu. Ei se mikään superhalpa ollut, mutta loppujen lopuksi pörräsin ympäri Delhiä ilmastoidussa autossa, kävin katsomassa nähtävyyksiä ja eläintarhan eläimiä, sekä syömässä paikallisessa ruokalassa. Ruoka maksoi kuskilta ja minulta yhteensä 160 rupiaa eli n. 2,5e. Nähtävyydet tulivatkin vähän kalliimmaksi. Moniin paikkoihin ulkomaalaishinta oli tavislippuun verrattuna 25 kertainen..

Kentälle saavuin takaisin noin viisi tuntia ennen jatkolentoa, ja odotellessa ehdin virkata loppuun edellisellä lennolla aloittamani kilpikonnan (aika kämäisen sellaisen kylläkin). Lennolla samalle riville istui kaksi varsin vitsikästä intialaista liikemiestä. Toinen puuhasi valokuvankehityslaitteiden myynnin parissa ja kovasti kyseli millainen tilanne on Suomessa kyseisellä alalla. En osannut kylläkään vastata kyselyihin mitään järkevää. Ennen lennon loppua sain kuitenkin käyntikortin ja kehotuksen ottaa yhteyttä, kun saavun taas Intiaan!

Vaikka lento oli puolet lyhyempi kuin finskillä lentäessäni, oli tarjoilu tuplasti riittoisampaa. Ruoka oli yllättävän hyvää eikä aiheuttanut vatsakipuja. Jee! Ilmainen juomatarjoilukin oli varsin kattava, ja vierustoverini kuluttivat sekä viiniä että vahvempia juomia minunkin puolesta. Perille saavuttiin hieman myöhässä ja rinkkaakin joutui odottamaan melko kauan, joten minua vastaan tullut IAESTE-aktiivi Aravinda joutui odottelemaan melko pitkän tovin. Terveyskysely ja passintarkastuksessa suoritettu viisumin puutteesta johtuva selittelykin hoitui reippaasti ennen kuin pääsin odottamaan kamppeitani.

Ensimmäisen yön nukuin Aravindan perheen kotona. Nelikerroksisesta talosta asumiskunnossa oli kaksi ylintä. Hyttysverkkoakaan ei tarvinnut, enkä sitä ensimmäisenä yönä olisi osannut kaivatakaan. Seuraavana aamuna pääsin nykyiseen asuinpaikkaani Mt. Laviniaan erään perheen luokse. Päivä kului lähinnä lepäillen, mutta kävin myös ostamassa släbärit kotikengiksi sekä yhden paidan duunia varten.

Toisena aamuna herätyskello soi klo 5:30 ja firman auto tuli hakemaan ovelta ennen puoli seitsemää. Työmatka kestää reilun tunnin.

Kymmenen tunnin työpäivät väsyttää, mutta toisaalta aika kuluu mukavasti ilmastoidussa ympäristössä. Työmatkat tosin kestävät reilun tunnin suuntaansa, joten koetan löytää kämpän lähempänä tehdasta. Ruokailu tosin tapahtuu tehtaan "terassilla" ja ruoka on harjoittelijoille ilmaista. Lihaa voisi olla tarjolla vähän enemmän..

Kuulin huhuja, että viikonlopuksi IAESTE-tyypit ovat suunnitelleet matkaa sisämaahan Kandyn kaupunkiin. Pitää yrittää lyöttäytyä seuraan, ellen sitten ole ihan poikki työviikon päätteeksi.